Hurmioitunut elämä

Jos nuo ja nuo, miksen minäkin? Elämä on vain kerran, joten säpinää on oltava.

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on pejupu.

Epäcitymainen politiikkabloggaus  2

Tässä blogissa ei tänään ole mitään citymeininkiä, sikäli kuin citymäisyyden mukamas ymmärrän. Ei pisnestä, ei tyyliä, eikä lyyliä. Ei kerta kaikkiaan mitään kaupunkimaista huttua, vaan aivan muuta juttua.! Käytännön syy tälle bloggaukselle on se, että haluan huomiota ajatuksilleni, olivatpa ne mitä milloinkin. Sinua on siis varoitettu.

Palaan kyllä citymaisempiinkin aiheisiin taas joskus.
>-----------------------------------------------------------------------------<

Olisiko Syyrian pakolaiset annettava kokonaan seurakuntien vastuulle?

Sisäministeri Päivi Räsenen ministeriöineen kaavailee 750 hlön vuosittaisen pakolaiskiintiön tilapäistä kasvattamista Syyrian tilanteen vuoksi.

Kun Suomen valtion talous on mikä on, ja jokaisen valtion tehtävä instanssina on huolehtia ensisijaisesti vain omista kansalaisistaan ja jo maassa olevista asukkaista, niin minusta olisi perustelua kysyä, tulisiko Syyrian pakolaistarpeeseen vastaaminen laittaa Suomessa kokonaan seurakuntien sekä muiden halukkaiden kansalaisjärjestöjen vastuulle.

Suomessa on pienellä virhemarginaalilla laskien:

- 430 luterilaista seurakuntaa
- 265 helluntaiseurakuntaa
- 100 vapaaseurakuntaa, eli Vapaakirkon jäsenseurakuntaa
- 28 paikkakunnalla Pelastusarmeijan toimintaa
- 10 metodistikirkkoa
- arviolta 15-20 uuskarismaattista / muuta itsenäistä seurakuntaa
eli yhteensä noin 850 kristillistä seurakuntaa, tai vastaavaa yhteisöä.

Jos jokainen niistä hoitaisi keskimäärin yhden 3-henkisen Syyrialaisen pakolaisperheen kahden tai kolmen vuoden ajaksi, jonka jälkeen katsottaisiin mikä Syyrian tilanne on, niin suomalaiset olisivat vapaaehtoisesti, ilman valtion pakotusta, auttaneet 2550 Syyrialaista. Ja jos vaikka puoletkin, niin sekin olisi 1200 hlöä ja risat.

Valtiovetoinen "pakkolähimmäisenrakkaus" saattaa herättää taloudellisesti huonoina aikoina liian suuren vastareaktion ja kansan tuntoja olisi tässä asiassa tulkittava viisaasti ja tarkoin.


Ilmainen lounas on olemassa!  1

Jonkin vanha Jopo onkin toisen aarre. Kuvan alkup. lähde: Wikimedia Commons/Mika Leppä.
Jonkin vanha Jopo onkin toisen aarre. Kuvan alkup. lähde: Wikimedia Commons/Mika Leppä.

Olet lukenut sadat ohjeet siitä, miten voi vaurastua. Olet tehnyt oman kukoistuksesi käsikirjoitusta. Kuuntelet subliminaalisia nauhoitteita öisin. Hengailet oikeissa piireissä ja dissaat luuserismia, jos se vaikuttaa tarttuvan jostain. (No ei vaiteskaan :-) valistuneet cityläiset tietävät, ettei luusereita edes ole ja jos heitä olisikin, ei heitä kannattaisi dissata vaan rakastaa ja jeesiä.)

Mutta kuitenkin. Jotenkin mieliinpainuva, elämyksellinen ja vauraudelta haiskahtava elämä kiinnostaa sinua, niinkuin meitä muitakin. Tässä vaurastumiseen liittyvä salaperäinen vinkki , jota harvoin tulee ajatelleeksi.

SALAINEN VINKKI: KAIKKI ARVO ON SUBJEKTIIVISTA.

1) Kaikki arvostaminen on viime kädessä suhteellista. Vaikka rahan käypä arvo on markkinoilla sovittu, silläkin saa vain jos myytävää on ja myyjä haluaa myydä.
2)Siis: mikä toiselle on arvokasta ja kaivattua, voi olla toiselle tarpeetonta.
3) Tästä taas seuraa, että win-win-kauppoja oikeasti on olemassa ja ns. ilmainen lounas on mahdollinen!

Jos Sinulla on siis vaikkapa ikivanha sarjakuvakirja, mikä ei Sinulle merkitse mitään, niin keräijälle se voi olla erittäin arvokas. Hänellä taas saattaa olla perintörahaa liiaksi asti tai keltainen Jopo, jota olet kaivannut, mutta mitä hän ei itse tarvitse. Molemmat teistä voittavat tässä "business transactionissa" aidosti.

Tätä ajatusta jatkaisin vielä positiivisella ajattelulla, eli että on "näkymätön todellisuus", jossa miljoonilla ihmisillä on sekä tarpeita että annettavaa toisille. Varsinkin nyt nettiaikana ihmiset saavat tarpeensa kohtaamaan paremmin kuin koskaan ennen.

Ole siis luottavainen: Sinulla on annettavaa ihmiskunnalle, ja Sinun tarpeisiisi on vastaus jollakin jossain.

Amerikkalainen myönteisen ajattelun edesmennyt guru Wallace D Wattles kirjoitti näin menestyskirjassaan The science of getting rich inhimillisten tarpeiden ihmeellisestä täyttymisestä:

If you want a sewing machine, for instance, [... ]hold the mental image of it with the most positive certainty that it is being made, or is on its way to you. After once forming the thought, have the most absolute and unquestioning faith that the sewing machine is coming; never think of it, or speak, of it, in any other way than as being sure to arrive. Claim it as already yours. It will be brought to you by the power of the Supreme Intelligence, acting upon the minds of men. If you live in Maine, it may be that a man will be brought from Texas or Japan to engage in some transaction which will result in your getting what you want. If so, the whole matter will be as much to that man's advantage as it is to yours.
Vaurasta loppuelämää!