Koko talven Opiskelija oli haaveillut Kuumasta intiaanikesästä, palellut kolmen villatakin sisällä ja rukoillut että kesästä tulisi lämmin. Istuessaan erittäin monetta yötä yksiössään kirjaimellisesti tuskan hiestä märkänä ja kadehdittuaan lomalaisia rikkinäisen tuulettimen vieressä hektisessä työpaikassa, jossa ei ikinä tiennyt mitä päivä tuo tullessaan, Opiskelija ei voinut olla ikävöimättä viileää ja hiljaista kirjastoa, toisiaan samanlaisina seuraavia päiviä ja rutiineita, lumivaippaa joka vaimensi kaikki äänet. Varsinkaan päiväunia ei Opiskelijan uudessa kodissa voinut edes harkita, siellä kun oli 35 astetta päivisin, yöksi sentään laski parilla asteella.
Opiskelija oli saanut muutakin kesän aikana, mitä oli toivonut koko talven. Nyt vain oli niin, ettei Opiskelija tainnutkaan haluta sitä.
Myös vastuullisen työn Opiskelija oli saanut mistä hän oli riemuinnut. Se vaan ei ollut enää yhtään kivaa kun kaikki vapaapäivät meni kuitenkin töissä, työpäivät venyivät jatkuvasti yli 10-tuntisiksi ja silti jäi asioita aaina tekemättä.
Opiskelija päätti, että miettisi kahdesti tästedes ennen kuin esittäisi toiveita hyvälle haltialle, toiveilla kun oli näemmä tapana toteutua.