Iski hirveä hellyyden kaipuu.
No täytyy varmaan vaa tyytyä kirjoittamaan siitä runo.(saa nähä mitä alitajunnan syöverit taas puskee:)).
Jo tarhassa meille opetettiin sano kiitos mutta kukaan ei opettanut sanomaan halataan.
Koulussa kerrottiin lisääntymisestä, mutta ei miten halataan.
Työssä puristetaan kättä, mutta halausta ei kuulu.
Vanhainkodissa saa jossain vaiheessa kaikessa apua, mutta ei halaukseen.
Niin paljon käytämme sanoja, kun voisimme vain halata.
Niin paljon käytämme hymiöitä, että unohdamme kohta miltä kosketus tuntuu.
Niin kovasti yritämme juosta johonkin, jossa sitten elämämme alkaa vaikka juuri silloin tunnemme elävämme kun halaamme ja tulemme halatuksi.
Jos pysähdyn halaisitko?
