Tänäänkin heräsin. Laitoin jalan pois vuoteesta ja vaatteet päälle.
Vaatteita laittaessa mietin että ovatkohan rintsikat venyneet vai tissit pienentyneet. Hokasin hakasta kiinnittäessä että eihän mulla ole tissejä.
Tänään oli graduntekopäivä. Kun olin ensin pessyt pyllykkäni suihkussa ja kylpenyt Gaultierin Fleur de Malessa, join pannullisen kahvia ja suuntasin koululle. Ainoa ystävällinen asia oli tähän mennessä metrovaunussa aina niin iloisesti tervehtivä virtsan tuoksu.
Löysin metodiksi mielenkiintoisen RASKE-metodologiaan perustuvan dokumenttianalyysitutkimusmenetelmän. Ei mulla ole paskan hajun palaa mitä se tarkoittaa, mutta näyttää copypastettuna hyvältä johdanto-luvussa.
Copypastesin muutaman sivun kandityöstäni kanssa. Saldona 9 tekstisivua tunnissa. Enää 51 jäljellä!
Tulomatkalla metrossa tuoksui virtsa. Kuten myös kasikutosessa. Rupesin epäilemään että se olen minä, mutta liikaa administeroitu hajuvesi peitti onneksi ruumiilliset odöörit, poislukien märkä pieru joka pääsi herttoniemen metroasemalla. Sitä pierua ei juokse karkuun edes Arto Bryggare. Se tulee nopeammin kuin sokea Pirkko Saisio sillitehtaalla ja iskee voltteja punttiin enemmän kuin Eerikin Pippurin pitakebab krapula-aamuna.
Ostin tulomatkalla salaatin tytöltä, joka kehotuksista huolimatta pihtasi aurajuustokastiketta viimeiseen asti. Homo. Kusinen hieho. Sillinhajuinen kusiputka-ameeba. Kuvittelin tunkevani sen pään pirtelökoneeseen, mutta vuosisatojen geneettisen ja normatiivisen kehityksen tuloksena hymyilin ystävällisesti ja kävelin kotiin.
Lähi-alepassa tuoksui virtsa. Päätin tuoksusta huolimatta tukea paikallisyritystä, ja ostin sikspäkin olutta, makaroonilaatikkoa ja aurajuustomurua. Ja kaksi dominojäätelöä, mutta ne tungee suuhunsa anaali-anna, en mä.
Päivän kuvani mukailee tieteellistä teemaa ja kuvastaa akateemisen tutkijan tuskaa lateraalisessa kosmosfäärissä:
Jeesus että tuo voi olla vaikeaa. Pakko olla kuva oletuskansiossa. Jee.
Kokeilin muuten känniblogaustakin. Pelottavan selväjärkistä. Täytyy lopettaa välittömästi.
