kävin sit pyrähtään pyörällä tuolla ulkosalla. muutaman minuutin fillaroinnin jälkeen alkoi ripsotella vettä ja johan sitä loppumatkasta tuli kaatamalla, mutta ei me olla sokerista. ja puhdasta se on, sanoisi ulkoiluttamani mummeli.
hyvää teki, mieli onpi virkeämpi. ainaki pikkusen. jotenki tää loma ei oo ollut sellaista auvoista onnea mitä kuvittelin. onhan se ihanaa, et saa aamul herätä myöhään ja ainaki huomen aamul on kiva, kun herää heti vain oman itsensä kanssa. vaikka tuo frendi tossa pari päivää melkein ehti olla, niin jotenkin aloin kaipaan omaa rauhaa. mä tarviin sitä ja paljon.
oho, eksyin vähä toisaalle välillä. etsin tietoa, et paljonko matkalaukku saa painaa takaisin tullessa. en vielä löytänyt tarkkaa tietoa, mut finskillä lennettäessä se olis 32kg. pitää muistaa ostaa muuten myös lentosukat. asiasta kuudenteentoista.
miten mulla oli niin hirveesti päivällä asiaa tänne, mut nyt tuntuu, ettei tiedä mitä sanois. tai olishan sitä vaikka mitä mielellä, mut en taida viittii avautua.
ehkä tää tästä, kun huomenna pääsee katsoon kummityttöä ja sen veikkaa. onha se kiva nähdä sitä parasta ystäväänikin. 🙂 meen jo aamusta sinne ja sit puuhastellaan kaikkee kivaa koko päivä. pitäs muute hakee kummitytölle lahja, kun vuosi tulee hänellä täyteen mun reissun aikana. sit mä en pääse syntsille, jos niitä vietetään sen aikana. no ei niitä välttis vietetä.
lauantaista tulee muuten kivaa, kun silloin näkee taas näitä kivoja olentoja täältä. se on kyl hulvatonta menoa taas tiedossa. just sitä mitä mä kaipaan. vaikka kaverin kans oltiin kaljalla maanantaina, niin ei se ollut mistään kotoisin. join 3 tuoppia, eikä se tuntunut missään. no ei ollut tarkoituskaan, mut silti. ei se sinänsä auttanut rentoutuun. odotan, että lauantain kokovartalopuudutus tekee tehtävänsä.
nyt mä keskityn telkkuun hetken ja sit meen hakee siskon + kamut lentokentältä. ei kyl huvittais, kun istun suihkun raikkaana aamutakissa. tekis mieli vaan pujahtaa peittojen väliin. no diilin jälkeen sit. öitä mussukat ja muistakaa, että elämä on.