Joudun lähtemään työmatkalle Tokioon sunnuntaina. Koko reissu tuli ihan puskista, enkä tiedä olenko enemmän häkeltynyt vai pelkästään vittuuntunut. Eksoottinen maapiste joo, mutta tiedossa on käytännössä vain pitkät lennot, pitkiä palavereja ja paskamaisia bisnesneuvotteluja mulle vieraassa kulttuuriympäristössä.
Pakko vain yrittää asennoitua reissuun kehittymisen ja oppimisen välineenä, tehdä työnsä ja toivoa että aika menee nopeasti, eikä tee mitään pahoja etikettivirheitä. Se mulle on jo kerrottu ettei farkkuja, sandaaleja eikä avonaisia paitoja hyväksytä ollenkaan töissä. Värit on kuulemma okei kunhan kuvio ei ole ”psykedeelinen”. Mikäs siinä 🙂