1. Nukuin sittenkin syvät, katkottomat, sikeät ja hyvät yöunet. Aika harvinaista maanantain vastaisena yönä (ainakin nykyisin). Herääminenkään ei ollut kovin vaikeaa.
2. Työpäivä meni nopeasti. Enkä edes muista yhtään kovin tunkkaista vitutuksen hetkeä, vaikka aamulla olikin paskamainen käytäväkeskustelu ja huomasin harjoittelijan tehneen (ymmärtäneen) tehtävänsä jälleen kerran vaillinaisesti ja täysin ilman omien aivojen rasittamista. Varsinainen minimisuorittaja. Sopii firmaan kyllä, joten varmasti ura vielä urkenee jossakin sopivassa toimessa.
3. Poden edelleen ”semisti” autokuumetta. Surffasin pari vuotta vanhojen autojen myynti-ilmoituksia Oikotie.fi:ssä ja pohdin, olisiko Nissan Tiida kokeilemisen arvoinen, vai ehkä sittenkin Toyota Corolla. Joku sanoi, etteivät ranskalaiset autot ole mistään kotoisin, mutta Citikoita ja Pösöjä kyllä irtoaisi kohtuuhintaan uutenakin. Pitäisi varmaan käydä katsomassa paikan päällä eri vaihtoehtoja, ja ehkä koejaakin?
4. Diilin finaali. Ehkä se Antti oli kuitenkin sopivampi, vaikka mulle oli harvinaisen vaikeaa muodostaa etukäteen omaa mielipidettä paremmasta ehdokkaasta. Edustava vai yli-innokas? Pelisilmä vai nälkäisyys? Taktikko vai toimija? Toisaalta oli hienoa, että Hjallis alleviivasi lojaaliutta ja suoraselkäisyyttä – ei ollenkaan paskempi kriteeri tehdä ero kahden muuten melko tasaväkisen välille.