Vähitellen totuin ajatukseen, että Cathie oli hukkunut ja avun ulottumattomissa, ja jollain tapaa veden hiljainen liplatus kiviä vasten rauhotti minua – itse asiassa se alkoi kiehtoa minua. Epäilemättä se johtui yhteydestä, joka oli aina vallinnut parittelumme ja veden välillä. Cathie haltioitui siihen liittyneestä kauhusta, ja usemmin kuin kerran hän sanoin – itselleen tyypillisen melodramaattisuuden uhallakin – että juuri sillä tavalla hän saattaisi haluta kuolla, vesillä seksistä huumaantuneena.
– Alexander Trocchi: Nuori Adam