Viime aikojen keskustelu seksuaalisesta häirinnästä on pistänyt miettimään, että ehkä sittenkin olisi parasta, että myös meillä länsimaissa naiset alkaisivat pukeutua burkhaan. Silloin kukaan mies ei voisi sanoa, että ”pakkohan niitä tissejä oli tuijottaa, kun ne siinä olivat tyrkyllä” tai ”pakkohan sitä persettä oli puristaa, kun se siinä käsien ulottuvilla oli” tai ”itsehän se sitä [raiskausta] halusi, kun oli pukeutunut minihameeseen”.
Milloin tämä kaksinaismoralistinen kulttuuri muuttuu?
Samaan aikaan mediassa on jatkuvasti näytillä alastomia naisvartaloita, trendit ja muodit suosivat milloin minkäkinlaista paljastavaa ja pintaa nuolevaa pukeutumista. Ja jos nainen, tai nuori tyttö(!), lähtee tähän mukaan, pukeutuu muodin ja trendien mukaisesti paljastavasti, niin se muka oikeuttaa sitten kaikenlaisen kähminnän ja kopeloinnin.
Katsoa saa, muttei koskea ilman lupaa.
Milloin tämä ymmärretään valtavirran kulttuurin puolella? Kinky- ja BDSM-piireissäkin ollaan valistuneempia. Siellä tiedetään, että oli ihminen pukeutunut kuinka paljastavasti hyvänsä, ketään ei saa koskea lupaa.
Julkinen kuva=herutusta?
Vaikka ihminen näyttäisi miltä ja olisi pukeutunut miten, niin mikään pelkässä ulkoasussa ei voi toimia perusteena oletukselle, että katsomisen lisäksi koskeminen olisi sallittua tai että henkilö jopa haluaisi koskemista. Yleisin virhekäsitys tuntuu esimerkiksi olevan, että jos naisella on cityssä kuva, oli se paljastava tai ei, niin nainen on hakemassa seksikumppania eli ”heruttamassa”.
Ehkä vedän kumiburhkan päälleni protestiksi tätä kulttuurimme idiotismia vastaan.