Eiliseen teemaani viitaten

Paskantärkeys on mainio ominaisuus ihmisessä. Paitsi että ihminen tekee itsensä täysin naurettavaksi olemalla paskantärkeä, hän tarjoaa kanssaihmisille mahtavaa huvitusta tajuamatta sitä edes itse.

Mistä paskantärkeys johtuu? Siitäkö, että kyseiset henkilöt ovat ammatillisesti tai muutoin niin ultimateja, että heidän omanarvontuntonsa on vallan normaali-ihmisten käsittämän sfäärin yläpuolella, vai siitä, että asia on juuri päinvastoin? Huvittavaa asiassa on kuitenkin se, että myös sellaiset ihmiset, jotka voisivat ratsastaa saavutuksillaan -oikeilla asioilla - syyllistyvät ajoittain paskantärkeyden syntiin. Väitän, että olen tehnyt sitä myös itse, joskin huomaamattani, niinkuin yleensä käy.

Ihminen on laumaeläin ja laumassa käydään aina taistelua johtajuudesta, paremmasta asemasta; paremmista kumppaneista ja seurapiireistä. Paskantärkeydellä on siten tärkeä rooli oman aseman kohottamisessa ja sen ylläpitämisessä. Antakaamme siis jatkossakin paskantärkeyden kukkia - saammehan nauttia siitä myös itse kun naureskelemme selän takana tätä taktiikkaa käyttäville.

Ps. Eilisestä kirjoituksestani viisastuneena totesin itselleni peilin edessä: "En halua olla surullinen banaani". Aion siis kohottaa henkisen hyvinvointini tasoa. Miten se tapahtuu, god only knows, mutta yritys tulee olemaan hyvä 10.