Blogi

Elämän kevät.

Edellisestä avautumisesta melkein 2 kuukautta. Olen ollut siis taas uskoton ja valehdellut kun lupasin kirjoittaa useammin. Paljon on tekosyitä, ja ihan oikeitakin, mutta enpä jaksa niillä vaivata... :D

Yhteenvetona menneestä ajasta sen verran, että on ollut kyllä mielenkiintoisin syksy moneen vuoteen. Uutta duunia, duunimatkoja, biletystä ja hiletystä. Siistii. Vauhti on ollut kovaa ja jo kaipailen joululomalle. Että saisi sen 4 päivää hengittää...

Loistavaa joulunodotusta kaikille - yritän tässä aktivoitua, josko tilanne sen sallisi.

Kylläpä taas vierähti aikaa edellisestä kirjoittelusessiosta. Okei, olin mielestäni ansainnut sulattelutauon sen edellisen purkaukseni jälkeen. Todellinen syy on kuitenkin se, että en jaksa kantaa konetta illaksi himaan, ja duunipäivien aikana (à 10 h) ei enää kerkee näpyttää yhtää mitää! Nykki istun lounaalla pöydän ääressä ja ajattelin "varastaa" omasta ajastani muutaman minuutin tilanteen päivittämiseen.

Taas on duunissa sellanen meno päällä että oksat pois. Jotenkin pitäs vaan selvitä tästä hullunmyllystä. Marraskuussa helpottanee hieman. Sillähän sitä jaksaa elää, prkl. Ihan hirveetä säätöä! Moneen kertaan sovitut asiat pannaan uusiksi ihan tosta noin vaan jonkun päähänpistosta. Eikä sit tietenkään voida antaa piiruakaan periksi, jotta asiat voisi suorittaa helpommin tai käytännöllisemmin... This is life. Sitten makaankin illat lahnana kotisohvalla miettien elämäni tarkoitusta.

Tummenevat illat ja vääjäämätön kuolema tuolla ulkona saavat ehkä nekin pohtimaan syntyjä syviä enemmän kuin kevytmielisen kesän aikana. Ehkä keksin tänä vuonna jotain, joka muuttaa koko loppuelämäni suunnan...

Joku idiootti oli TAAS käyny bommaamassa meidän talon seinät täyteen sitä saa-nan paskaa, mitä ne käyttää primitiivisessä viestinnässänsä tuolla kaupungilla. On ilmeisesti puheenlahjoissa ja/muussa ymmärryksessä vikaa kun ei osata kommunikoida muuten ja ei tajuta, että ne talot mitä ne sotkee, on ihan tavallisten ihmisten omistuksessa. Jos yhteiskunta v-ttaa niin voisivat sitten kohdistaa sen hemmetin lapsellisen piirtelynsä oikeisiin kohteisiin. Tuskinpa kukaan lähiökerrostalossa asuva tekee päätöksiä heidän tarpeidensa polkemisesta. Voi saaaaaaaa-na kun pistää taas vihaksi.

Eipä sitten muuta kuin laskua odottamaan. Pesuun menee taas useampi sata euroa ja siihen vielä maalikulut ja mielipaha niin kylläpä tekee taas hyvää.

Mukavampaa viikonalkua itse kullekin, prkl.

Täytyy tunnustaa, olen puutteessa. En ole lukenut Cityn Cityä koko kesänä, ja koen jo vakavia puutosoireita. Onneksi on sähköinen versio olemassa.

Täytyypä käydä tänään nappaamassa uusin versio telineestä jostain sopivasta kulmasta. Niitä on onneksi tässä lähistöllä useita!

Ihanaa, jälleen perjantai. Viikonlopuksi ei suurempia suunnitelmia, pitää yrittää toipua ekasta työviikosta jotta jaksaa härdellin taas ensi viikolla. Kampaajakäyntikin piristää varmasti paitsi auringon korventamaa tukkaa mutta myös sen kantajaa. Tukka on porkkananpunainen, ihan kuin Momma Tarjalla, :D.

Oikein rattoisaa viikonloppua - itse aion nauttia siitä täysin siemauksin!

Heräsin tänä aamuna ajatukseen, että herran jestas, nyt on jo torstai. Viikko on mennyt huisin nopeasti. Ja vielä ensimmäinen viikko kesäloman jälkeen. Olen nyt jo kiinni rutiinissa. Kuinka onkin niin, että elämä palaa niin helposti takaisin arkiuomaansa. Luulin kokevani kovempaakin lomanjälkeistä ahdistusta, mutta huomaankin olevani yllättävän rento ja jopa innoissani syksyn tuomista haasteista. Tätä se loma teettää. Kunpa intoa kestäisi seuraavaan lomaan asti!

Huomaa kyllä selvästi, että pahin lomakausi on ohi. Torilla liikkuu vähemmän ihmisiä kuin ennen ja julkisissa kulkuvälineissä on taas aamuruuhkaa. Ja aamut eivät näytä enää samalta kuin kesäkuussa tai heinäkuun alussa. Elokuu tekee tehtävänsä. Vatsaa kuristaa ajatus siitä aamusta, kun on pimeää töihin lähtiessä. Siihenkään kun ei mene enää kauaa. Toisaalta on mukavaa voida taas pukeutua neuleisiin ja käyttää kunnollisia kenkiä. Sandaalien kanssa elo ei sujuisi minulta vuoden ympäri.

Vielä on kuitenkin kauniita iltoja jäljellä ennenkuin kesän selkä taittuu. Nauttikaamme niistä täysin rinnoin!

Ihanaa kun on tiedossa ainakin yhdet rapukekkerit tälle loppukesälle. Rapujuhlat on jotenkin niin erilaiset verrattuna kaikkiin muihin illanistujaisiin (johtunee nautittavien väkevien määrästä). Vaikka perinne onkin ruottalaasta alkuperää, olisi mahtavaa jos suurempi osa suomalaisista omisi sen itselleen. Kutsuisi suuren joukon kavereita viettämään mukavaa, tummaa loppukesän iltaa hyvän ruoan ja juoman merkeissä. Laulatusta unohtamatta. Sitten jaksaisi hyvin taas pimenevät syysillat rapujuhlien muisteloilla!

Täytyy kyllä myöntää, että rapujuhlien järjestämiseen tarvitaan ehdottomasti terassi, puutarha tai muu ulkotila. Omassa olohuoneessa sellaisen värkkääminen tuntuisi jotenkin hassulta. Ehkä siksi en ole itse ottanut tätä osaa vielä hoitaakseni, sitten joskus kun omistan mökin ja maita ja rantaa ja/tai suuren veneen... :D Sitä odotellessa siis.

Täytyypä lähteä lounaalle. Tuli noita rapuja ajatellessa nälkä.

Mä en tajua, mikä ihmisiä vaivaa nykyisin. Edes Suomessa ei voida juoda vesijohtovettä vaan pitää turvautua muovipullotettuun veteen bakteerien pelossa. Uskomatonta. Ja vaikka kuinka uskoteltaisiin, että hanavesi on paremman laatuista, niin ei mene perille. Ja sama homma ulkomailla: Ranskan Alpeillakin vesi tulee suoraan vuorilta ja on aivan mahtavan makuista ja varmasti hyvää, niin ei voida sitä juoda. Tulee vielä vatsavaivoja. Kai niitä vaivoja tulee kun steriloi ympäristönsä eikä vatsassa pysy normaali bakteerifloora!

Ymmärrän pulloveden käytön esim. Aasiassa, Venäjällä tai muissa ei kehittyneen vesihuollon maissa. Vesi voi olla todella vaarallista saastuneena. MUTTA mitä se tekee luonnolle ja vesivaroillemme, kun täysin turhaan pullotetaan vettä hyvän veden maissa ja vielä pulloihin, joita ei sen kummemmin kierrätetä. Anna mun kaikki kestää.

Tulihan taas paasattua.

Lomat ohi ja paluu työelämään tapahtunut. Toistaiseksi suuremmitta hankaluuksitta. Toivokaamme, että sama suuntaus jatkuu. Aamulla ei olisi jaksanut nousta, mutta kun käveli duuniin, niin silmät aukesivat ja hartiat rentoutuivat. Oli sitten kuitekin ihan kiva palata taas rutiiniin.

Loma oli mahtava. Monaco/Ranskan Riviera koluttu jälleen ja tuliaisiakin tuli ostettua niin että Visan limiitti paukkuu. Kerrankos sitä. Sitä vartenhan ne lomaltapaluurahat maksetaan, heh heh... Syötiin hyvin, juotiin hyvin, reissattiin hyvin. Myös mökkeily oli mukavaa ja rauhoittavaa. Säätkin suosivat.

Seuraava kuukausi varsin hektinen. Matkat Ruotsiin ja Jenkkeihin tiedossa. Ja sieltä heti suoraan kotimaan reissulle. Onneksi on energiaa lomilta palanneena järjestellä kaikkea aasta ööhön näinkin tiukassa aikataulussa.

Nenänvalkaisu olisi paikallaan, mutta vielä on kesää jäljellä ja niin edes päin ja ainakin yhdet terassibileet ja rapujuhlat tiedossa. Ehkä sitten lokakuussa ennen pikkujoulukauden alkamista... tai jotain...

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kesähelteet ja kesäukkoset. Tietää että on ollut hyvä kesä kun on ollut ainakin kerran kova ukonilma. Ja satanut rakeita. Ja ollut trombeja.

Enää 3 aamua, sitten alkaa loma. Ja laiskottelu. Päästän tietokoneenkin kesälevolle, en aio lukea postia tai kirjoittaa blogiin. Aivot narikkaan ja mökille metsän keskelle. Riukupaskaa ja kalastelua. Siinä se sielu lepää. Toki välissä täytyy käydä ulkomailla ja katsastaa mageimmat uutuudet laukku- ja kenkäkaupoissa.

Koskaan aikaisemmin ei ole ollut näin työntäyteinen viimeinen kuukausi ennen kesälomia. Yleensä tahti alkaa hellittää siinä juhannukselta viimeistään, mutta nyt saa painaa ihan perjantai-iltapäivään saakka kuin viimeistä päivää. Pöytä on vaan saatava siihen kuosiin, että voi turvallisin mielin palata elokuussa takaisin. Vaikka pommeja tulee paukkumaan joka tapauksessa - toivottavasti ei vaan kovin isoja sellaisia.

Mukavana yllärinä sen verran, että pääsen syksymmällä jenkkeihin työmatkalle. Jee! Työmatka on tosin työmatka ja tiedossa on varmasti varsin tiukka sellainen, mutta rapakon taakse... JESH.

Aurinkoista päivää!

ja jokainen niistä on tuskainen... :D

Vuosi meni jälleen yllättävän nopeasti. Taas on kesälomat ovella, viimeiset päivät ennen sitä kuluvat tosin hurjaa vauhtia. Ja loma sitten taas älyttömän nopeasti. Harmittaa iän karttuessa joka vuosi vaan enemmän se, miten lyhyt Suomen kesä oikeasti on. No, ei pidä menettää hermojansa sen takia, sille kun ei mitään toistaiseksi mahda. Onneksi on ollut tähän mennessä aika loistavat kelit, kelpaa muistella joulunaikaan takan ääressä.

Ikkunasta näkyy matoratikat ja torikojuja, aika fantsua. Tulee hyvälle tuulelle kun katselee kaupungin hyörinää. Kiva kun on väkeä liikkeellä. Pääseepä sitä tänään itsekin terdelle, jee.

Täytyypä muuten vielä valittamisen ilosta oikein urputtaa, kun se yksi frendi, joka viimeksi veti herneet nenään treffien peruuntumisesta, teki sen TAAS, itse. Kovasti vannotti, että viikonloppuna nähdään ja nyt sille itselleen on tullut taas jostain puskasta tupaantuliaiset eli ei tod ehditä näkee. No, siinähän sit kärvistelee koko kesän, mä en aio kesälomaani viettää hänen ajankäyttöään pohtien. Menen tasan sinne, minne olen päättänyt, enkä tod muuta mitään suunnitelmia sen takia et tää yks olis nyt sit vihdoin vapaalla... Stn.

Toinen asia, heitin aika kylmää viikonloppuna Sille Yhdelle. Jotenkin meni hermot jo kun näin sen kaukaa, enkä viitsinyt mennä edes moikkaamaan kun ärsyttää sen käytös niin sairaasti. Jos on varaa kohdella ihmisiä sillä tavalla kun se, niin fine. Ei tartte mua ainakaan kohdella. Voin poistua takavasemmalle ihan utan problem. His loss. Ei voi muuta sanoa.