Koneiden armoilla

Tänään huomasin jälleen kerran sen, että mitään ei voi tehdä jos tietokone on jumissa. Hommaa on ku vanhan ajan työhevosella, mutta mikään ei liiku, kun dokareita ei saa auki ja kone kettuilee kuin viimeistä päivää. Auta armias mikä sota täällä on maanantaina kun hommat ei ole pydessä... Huoh...

Olemme liian riippuvaisia tietokoneista. Luotamme liikaa niihin ja niiden helppouteen ja käyttömahdollisuuksiin. Aina ajatellaan, että on pahan päivän varalle varmuuskopiot ja blaa blaa, mutta paljonko maksaa se, että odotellaan nyrkit suussa, että koneet alkavat toimia? Pienikin häiriö kun saattaa keskeyttää työnteon lähes kokonaan. En jaksa edes laskea kuinka monta tuntia tässäkin kuussa on mennyt pelkkään odotteluun. Kalliiksi tulee, ei voi muuta sanoa.

Viikonloppu edessä, onneksi, saa tosin nähdä kuinka paljon joutuu stressaamaan duuniasioita, jos hommat ei ala tässä selkiytymään.

Ensi viikkoon!