Olen oppinut jo hieman nauttimaan tästä joutilaana olemisesta. Siitä, kun saa laiskotella oikein (lääkärin) luvan kanssa. Siitä, kun ei ole mitään ”pakollisia” tehtäviä, joita pitäisi suorittaa ja joiden suorittamatta jättäminen tuottaisi hirveitä tunnontuskia.
Mutta huomenna koittaa jälleen arki…