huh.
olen ehdollistunut puhelimen ääneen niin, että herään kaikkiin mahdollisiin tekstiviesteihinkin keskellä yötä. ärsyttävää. en voi pitää äänettömällä, koska herätys ei sitten kuulu. enkä haluaisi laittaa kokonaan pois päältäkään sitä puhelinta, jos jollain on oikeasti keskellä yötä joku hätä. tympii vaan herätä öisin ihmisten turhiin "ootko hereillä?"-viesteihin. nyt olen, kiitos kysymästä.
huomenna ninan kanssa salille, sitten soittotunnille, museoon ja autokouluun, ja vernan kanssa lenkille. olenpa työllistetty. ajattelin uhmata sairaslomaa ja mennä töihin perjantaina, ei tarvitsisi sitten tehdä ylitöinä ensi viikon pääsykoepäiviä, meinaan tehdä yhdyssanavirheitä, hitto miten ne raivostuttaa teksteissä.
nyt jos menisi nukkumaan. hirveästi kertoo tämäkin blogi minusta.
kesätöitä minulle tänne ja heti. en saanut haluamaani työtä amnestyltä, toisaalta katkerana ajattelen etten olisikaan halunnut seistä sateessa rotuaarilla kansio kädessä ahdistelemassa ihmisiä. puhelinmyyntiin en millään haluaisi, mutta eipä huvittaisi työttömyysturvallakaan koko kesää kituuttaa. millä muka ruokkisin koirani.
autolla ajaminen on kauhean mukavaa. olen ollut jo viidellä ajotunnilla, eikä auto ole kertaakaan sammunut, en ole yliajanut ketään(tietääkseni) enkä romuttanut mitään. sikäli yllättävää, että olin vielä hetki sitten niinkin valistunut, että kuvittelin autossa olevan tasan kaksi poljinta- kaasu ja jarru. kytkimen löytäminen ja sen markityksen ymmärtäminen oli ahaa-elämys, jollaista en ole saanut sitten matematiikan ylioppilaskirjoitusten, kun tajusin hankalan tehtävän ratkaisun(melkein siihen yhteen se jäikin).
päätän, että on vain naisellista ja hurmaavaa olla huono matikassa ja olla ymmärtämättä autoista mitään, ja menen tyytyväisenä nukkumaan.
