eilen illalla näin karhun.
siinä se kökötti, vattuniemen tienhaarassa istualtaan, ja tuijotti taivaalle. ei tuntunut kuulevan minua ja hiljaista pientä koiraani.
puolisäikähdin kyllä, kunnes rekku innokkaana tekemään lähempää tuttavuutta ulvaisi himokkaasti kohti metsän otso omenaista, joka ilmiselvästi tavattoman peloissaan (...) nousi koivilleen ja rymisteli keveästi pusikkoon. marssi muuten muurahaispesän läpi.
sudenkin jäljet nähtiin, tai sitten tienoolla liikkuu rekkua isompi koira, mitä en oikein usko, etenkään kun ihmisen jälkiä ei lumellanäkynyt. lunta oli ruhtinaalliset puolitoista senttiä. rekku näytti porolta jolkutellessaan metsässä. karhua se ei edes säikähtänyt, suden jälkiin reagoi paljon voimakkaammin. jospa ne sitten suden lopen olivat.
nuqtus. vielä toinen viikko sairaslomaa, mukavaakin toisaalta. vaikkei ole kivaa olla kipeä. mokoma selkä.
olin kolme yötä sitten varma, että minulla on varvassyöpä. dr. house oli tulossa leikkaamaan sen, puutarhasaksilla. hyvät unet, unet hyvät.