jarkko martikainen on nero.

mutta on albert järvinenkin aika rankka. tai olisi, jos eläisi, ja näyttäisi samalta kuin joskus.
olin viikonloppuna hitsin ahkera, ja muistelin kitaralla sointukierron, joka kattaa puolet hurriganesin tuotannosta. opettelin myös pianolla long long agon kunnolla(kymmenvuotiaan pikkuveljeni valvovan silmän alla "väärä sormitus! etkö sää ossaa mittään! otappa alusta."), ja viululla edistyin jopa paganinin noitientanssin loppuun saakka. odotan kevättä että saan mokoman viulun itselleni ja muiden soluasukkien kiusaksi.

olin myös vallankumouksellinen ja ostin piimää myslilleni jogurtin sijaan. mulla on läskikriisi. inhoan i-junaa ja sen viekkaudella takapuoleeni ujuttamaa kuutta kiloa inhaa valkoista ihraa. pitää ryhtyä urheilemaan, vastenmielistä.
enkä nyt kaipaa yhtään et-ole-paksu-älä-valita-kommenttia, olen ainakin avoimesti idiootti. inhoan sitä makkaraa, johon voin nojailla nukkuessani luennolla.

ja voi noita paholaisensilmiä jotka välkkivät punaisina ikkunasta. no eipä maisena paljon kauniimpi ilman tuotakaan savupiippua toisaalta olisi. mikä pakko minun on ikkunastani ulos katsoa.