Taivas on vaalean harmaa juuri tällä hetkellä. Vielä muutama minuutti ja sininen hetki ottaa vallan ilmatilastamme.
Huomaan odottavani kevättä ja sen myötä kesää kuin varkain. Oikeastaan ihan ilman syytä. Tämä talvi kun oli säiden puolesta ihanteellinen. Oli iltoja jolloin sai kulkea rantareittiä ihan yksin, kun pakkasta pelkäävät pakenivat varastoimaan lämpöä ihoillensa omien kotiensa kätköihin. Katselin merta kunnes se vihdoin jäätyi ja sen jälkeen katselin jäätä. Huomasin tänä talvena jäätyneen meren luonteen ensi kertaa – vangittunakin voimakas. Arvostan jälleen lisää vettä elementtinä.
Ilmassa on ihmeellinen väre. On kuin odottaisin jotakin, vaikka en oikeastaan edes uskalla mitään sen kummemmin odotella.
Tänään minua katsoivat peilistä väsyneet, mutta elämään ymmärtäväisesti suhtautuvat silmät.
Ostin Lyhyt Kantama nimisen pokkarin. Haluan saada selville millainen oli se novelli josta ikuisen rakkauden elokuva Brokeback Mountain sai alkunsa. Ihminen joka ei usko ikuiseen rakkauteen on minun silmissäni epäkelpo. Sanon näin silläkin uhalla, että leimaannun sen myötä rakkauteen kykenemättömien halveksujaksi.
Jäähilettä leijuu alas taivaalta.