Nyt kun aloitin taas urheilun, on työnantajakin iloinen. Sairaslomaa pukkaa, ja sijaiset on kiven alla. Potkunyrkkeilyn kanssa on niin, että pakosti välillä sattuu hiukan kovemmin – mustelmat ja muut pienet kolhut ovat ihan jokapäiväistä huttua. Meni sitten jalkapöytä hiukan paskaksi, kun meni prkle vastustaja tökkäämään kyynerpäänsä potkun eteen. Ihme kun ei anna vapaasti päihin potkia :).
On siis loppuviikko saigonia, pääsen hengailemaan hetken kepeillä kepeästi ja osallistumaan lauantaina pokeriturnaukseen ja ottamaan pari bisseä hyvällä omallatunnolla. Mikäs siinä – puolensa tässäkin.
”Jos se ei satu, tai tapa, niin ainakin se vituttaa.”
– mukailtu kotimainen sananlasku