Eli taas sitä mennään.
Blogia en ole jaksanut vajaaseen vuoteen kirjoitella. Eipä ole kummoisia tapahtunutkaan. Hiukka lisää maileja mittariin, ja baariala vaihtui valtion viinanmyyntioperointeihin. Kummasti tuo työnantajanvaihdoskin tasoitti elämää, se on kummasti mukavampi käydä duunissa, kun saa välillä pitää kahvi- tai safkatauon.
Anyways – tulevien vuosien varalle:
Tein viime perjantaina tiukan päätöksen ja ostin itselleni purjeveneen. Pitkästä aikaa Ekoteko, kun valitsin purkkarin enkä moottorivenettä. Purjehtimaanhan oppii varmasti helposti (en siis ole purjehtinut aiemmin kuin kerran kaksi…). Frendit pitivät jonkin sortin hulluna, mutta jos sitä tarkemmin miettii, niin unelmiaan on toteutettava tai mietittävä myöhemmin että eipä tullut tehtyä. Ei tuo nyt niin suuri päätös ollut kuin joku asuntolaina.
Eli nyt elelen puoliksi veneellä ja tämä kesä menee kevyillä reissuilla around Helsinki coastline ja sitten vuoden päästä kun kesäloma koittaa, niin suuntaan satamasta mihin tuuli kuljettaa.
”Kaikki paitsi purjehdus on turhaa,
koko elämän se sisältää:
Aallonpohjan, aallonharjan,
myrskyn mustan pilvikarjan
vaan myös paljon tyyntä lempeää.
Kaikki paitsi purjehdus on turhaa
ihminen kuin vene itse on.
Kaipaa aina kaukorantaa,
minkä jaksaa myötään kantaa
veistämänä oman kohtalon.”
Lasse Mårtenson, 1988