”Kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen”
– Murphy
Jotenkin alkaa tuntua että olisi parempi ottaa pikapuolin yhteyttä vaikkapa Haitilaiseen Voodoo-pappiin ja hoitaa pois päiviltä tämä itseäni vainoava kirous. Tai sitten elämäni tapahtumista tehdään jatko-osa Lemony snickettin ”Surkeiden sattumusten sarjalle”.
Nimittäin Helsingin kaupunki varasti autoni.
Miten tämä on mahdollista? Voi vapaasti kysyä. Kuitenkin 24.2.2006 Helsingin pysäköinninvalvonta oli siirtänyt autoni Tattarisuolle ilman suurempia selityksiä. Niin – olihan auton päällä jonkin verran lunta ja olihan parkki 24h parkkipaikka, jolla kuitenkaan ei saisi autoaan loputtomasti seisottaa. Mutta. Kyseisestä seisottamisesta oli sovittu Kaupungin Rakennusviraston insinöörin kanssa että sepä on ok 1.3.2006 asti. Hmmm.. eli tänäänhän tuo päivä oli. Autoa vaan ei ollut kun olin sitä hakemassa.
Sähköpostien, hakulaitteiden, kännyköiden, voice mailien ja nettipuheluiden kulta-aikana jolloin kukaan ei ole informaation valtavirralta turvassa edes keskellä Venäjän aroa, kun vähintään satelliittipuhelin pirisee, niin yksi pieni asia ei välity yhden pienen toimistorakennuksen huoneesta A huoneeseen B, vaan katoaa matkalla.
Parasta kaikessa – kuka on syyllinen kaupungin mielestä? Kuka maksaa laskun siirrosta… Hmmm. No minäpä tietenkin. :D! Mitä byrokratian juhlaa ja järjenkulun riemuvoitto.
Mitä päivä opetti minulle tänään – ”Aina kun päivä alkaa mielestäsi loistavasti on syytä varautua pahimpaan.”
– H and Less Man
No – oli tässä myrskypilvessä kultareunuskin, koska esimieheni duunissa antoi 60€ lahjakortin hyvin tehdystä työstä ja sanoi että ’viepä joku mukava chicksi syömään…’ Eli jotain sentään hyvääkin :). Pitääpä vaan nyt sitten löytää mukava tyttö… hmm.