”Joskus öiden tunteina
sen varmasti voi aistia
ettei ole yksin”
Ja näin alkaa pitkästä aikaa henkilökohtaisen blogin paluu Lovecraftmaisessa hengessä keskellä yötä.
Takana talvi 09 ja kevät-kesä-syksy 10.
Kivasti meni aika, vene pysyi pinnalla, ja kapteeni sai uutta miehistöä. Matkareittinä oli Hki-Kotka-Hki. Nyt kun illat viilenevät ja ja mielet alkavat synketä on aika muuttaa takaisin ihmiskunnan pariin Isolle kirkolle ja jättää taakse Vantaan kylmät lähiöt. Eli Dollaripasila here I come. Palaan aika lähelle entisiä seutuja, kivenheiton päähän mestoista joissa ennen olin Meilahden Messias. Nyt sitten ilmeisimmin Pasilan Paroni tai jotain aivan muuta…
Muuttoon on aikaa T-9, ja hyvin on suunniteltu ainakin jos ei puoliksi tehty. Mutta jos ei muuta niin ainakin saan heitettyä ISON läjän turhaa shittiä menemään. Ihminen on sen verran hamsteri ettei kestä oikein heittää tarpeeksi rojujaan pois. Tällä kertaa en roudaa mukanani tavaraa, jonka joutuisin muuttamaan joskus laatikoissa taas uudelleen, vaan suoritan ns. Ison Jaon. Ja nyt kun tämän puolijulkisesti lupaa itselleen niin täytyypi myös pitää.
Ensi viikko kuluukin sitten pahvilaatikkojen takaa kurkistellessa ja tavaroiden mestoja miettiessä. Duuniakin pukkaa ja pitäisi jaksaa venyä sinnekin hiukka enemmän kuin normisti. Joku joulu kuulemma pukkaa.
Sinkkuna maailmaa katsoessa, ei uusi eteensattuva naistuttavuuskaan olisi pahitteeksi. Täytyy kait pitkästä aikaa katsastaa hiukka merta edemmäs kalaan ja katsella ympärilleen.
Saas nähdä mitä tuleman pitää…
”Kaikki tässä huoneessa
paljastu ei kerralla,
varaudu siis yllätyksiin.”