Miten sitä voikaan mieli olla niin alhaalla?
Huomasin juuri, että oon saannut pahemmat haavat kuin kuvittelinkaan. Eilisen vietin ahdistuneena ja paniikkikohtauksen alaisena.
Hitto haluaisin sen ihmisen kärsivän! Myös niiden muiden, jotka tän on aiheuttaneet.
Nyt on aivan ihanan sydämmelinen, hassu, fiksu tapaus vierellä, mutta en pysty.
Oon koko ajan vainoharhainen ja odotan vaan sitä hetkeä jolloin sattuu taas.
Mä en vaan pysty.
En ennen kuin pääsen tästä vihasta ja saan itseni kasaan taas. sen verran kunnioitan toistakin, että säästän kivulta ja surulta.
Nyt vaan treenaamaan ja nuolemaan haavoja.