Mikä näitä tv-sarjoja vaivaa? Mikä näitä tv-sarjoja vaivaa? Mikä näitä tv-sarjoja vaivaa?
Luin eilen päivän ohjelmatietoja ja repesin: ”Legendaariset juustot. Kahdeksanosainen sarja maailman parhaista juustoista”. Jätin väliin, joten en voi uskottavasti edes haukkua tuota sarjaa, mutta silti; kahdeksan osaa meijerituotteista kuulostaisi paljolta, vaikka mukana olisi jäätelöt ja viilitkin…
No siinä on edes eri juusto joka kerta, toisin kuin ”Rekkakuskit jäällä” -sarjassa. Kuulostaa yhtä kiinnostavalta kuin ”Edamit juustoaltaassa”…Ymmärtäisin kyllä jos aiheesta tehtäisiin yksi, maksimissaan tunnin mittainen dokumentti, mutta kuka kumma jaksaa katsella autoleikkikaudelle jämähtäneitä äijiä kokonaisen sarjan verran? Myönnän etten itse päässyt edes yhtä jaksoa loppuun, mutta ainakin siitä katsomastani kiduttavasta kahdestakymmenestä minuutista uupuivat niin vauhti kuin vaaralliset tilanteetkin. Jakson herkullisinta antia taisi olla, kun yksi juntti rekkakuski haistatteli pomolleen puhelimessa, koska hänen autonsa lämmitin oli rikki. Jipii!
Ja tiistaina on taas tulossa yksi 4-D läskidokkareista, joissa juuri mikään muu ei vaihdu kuin sen neljäsataakiloisen reppanan nimi. Kaikki ne on vaarassa kuolla ylipainoonsa. Kaikilla niillä on ihottumaa ihramakkaroiden välissä. Kaikki ne joudutaan punnitsemaan tavaravaa’alla. Montako kertaa saman dokkarin oikein voi tehdä uudestaan?
Minulla on ohjelmaidea: tehkööt 4D-dokumentin niistä ihmisistä jotka nukahtavat jatkuvasti telkkarinsa ääreen paskojen sarjojen takia… Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi. Luvassa tuhinaa, poskelle valuva kuolavana ja satunnaista piereskelyä.