Vaikka pyrin ymmärtämään rakkautta ja joudun kärsimään niiden ihmisten vuoksi, joille olen antanut sydämeni, huomaan, että ne jotka ovat koskettaneet sisimpääni eivät ole onnistuneet herättämään ruumistani ja että ne jotka ovat koskeneet ruumiiseeni eivät ole onnistuneet tunkeutumaan sieluuni.
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Seksi kuuluu elämämme niihin alueisiin, joissa valehtelua pidetään normaalina. Me valehtelemme tuottaaksemme nautintoa toiselle ihmiselle tajuamatta, että valhe voi turmella – ja turmeleekin – kaikki muut tärkeät asiat elämässä. Me unohdamme, että seksi on rakkaudeksi kutsutun henkisen energian ilmaus.
Tätä oivallusta on vaikea panna täytäntöön, mutta meidän on yritettävä. Ensimmäiseksi meidän on ymmärrettävä, että sukupuoliaktissa kaksi vastakkaista olotilaa työskentelee rinta rinnan: rentoutuminen ja jännitys.
Kuinka nämä kaksi olotilaa voi sovittaa yhteen? Hyvin yksinkertaista – on lakattava pelkäämästä virheiden tekemistä. Jos lähdemme etsimään nautintoa koko sydämestämme, vilpittömästi, huomaamme kuinka ruumiimme alkaa vähitellen jännittyä kuin jousiampujan jousen jänne, samalla kun mieli rentoutuu kuin nuoli, joka valmistautuu singottavaksi. Aivot eivät hallitse enää tilannetta, vaan sitä ohjaa sydän. Ja sydän käyttää kaikkia viittä aistia ilmaistakseen itsensä toiselle ihmiselle: tunto, haju, näkö, kuulo, maku ovat kaikki mukana, niin kuin ne ovat mukana uskonnollisen hurmoksen kokemuksessa. On outoa, että useimmissa yhdynnöissä ihmiset käyttävät ainoastaan tunto- ja näköaistiaan, jolloin täyttymyksentunne jää rajalliseksi.
Jos antaudut kokonaan, murrat minkä tahansa kumppanillasi mahdollisesti olevan henkisen patouman, oli se kuinka läpipääsemätön tahansa, koska itsensä antaminen tarkoittaa: ”Luotan sinuun.” Sillä hetkellä todellinen seksuaalinen energia tulee mukaan kuvaan, eikä se ole ainoastaan niin kutsutuilla erogeenisillä alueilla. Se levittäytyy läpi koko kehon, jokaiseen karvaan ja ihohuokoseen. Nyt jokainen millimetri säteilee erilaista valoa, valoa jonka toinen vartalo tunnistaa ja imee itseensä.
Kun näin tapahtuu, meidät vedetään mukaan eräänlaiseen muinaiseen rituaaliin, joka tarjoaa meille tilaisuuden muutokseen. Kaikki rituaalit, olivat ne millaisia tahansa, vaativat osanottajalta valmiutta antaa johtaa itsensä kohti uusia näköaloja. Ja osanottajan halukkuus antaa rituaalille merkityksen.
Tämä saattaa tuntua äärimmäisen monimutkaiselta, mutta se ei ole läheskään niin monimutkaista kuin nykyinen tapa pitää seksiä pelkkänä mekaanisena aktina, joka synnyttää jännitystä seksin aikana ja jättää jälkeen tyhjyydentunteen. Meidän täytyy tiedostaa, että kaksi vartaloa lähtee kohdatessaan kulkemaan yhdessä kohti tuntematonta. Jos siitä tekee täysin banaalin kokemuksen, seikkailusta katoaa kaikki ihmeen ainekset.
Mitään tästä ei voi kuitenkaan oppia kirjasta, koska se voi vain jakaa lukijan kanssa kirjailijan omat kokemukset tai näkemykset. Seksi tarkoittaa ennen kaikkea rohkeutta kokea omat paradoksinsa, oman individuaalisuutensa, oman halukkuutensa antautua. Kirjoitin Yksitoista minuuttia saadakseni selville, olisiko minulla elämäni tässä vaiheessa, 55 vuoden iässä, rohkeutta oppia kaikki se mitä elämä on yrittänyt opettaa minulle seksuaalisuudesta.
Paulo Coelho, heinäkuu 2003