Jokaisen pitäisi omistaa ainakin yksi ”paras” ystävä.
Mulla ei ole koko teini-ikänä ollut sellasta. Ei anakaan tyttöä. Sellasta kenen kanssa puhua kaikki maailman asiat. Mun parhaatr ystävät kun on aina ollut poikia.
Nyt olen saanut myös sen parhaan tyttökaverin. Onko mitään parempaa, kun herätä baari-illan jälkeisenä aamuna ja ruveta ensimmäisenä nauramaan? Nauramaan kaikkea sitä, mitä yöllä on baaris tapahtunut. Ei ole, sanon vaan. Ja kenenkään miehen kanssa sitä samaa tunnetta ei vaan saa. Ei millään.
