Minua ahdistaa, ranteiden pureskelu on vauhdissa, en suostu, en halua. Tämä ei ole pientä ahdistusta vaan suuren suurta, ne jotka tuntevat niin tietävät ettei toi työnteko oo ihan mun juttu ja ei varsinkaan enään siinä lafkassa missä olen.
Ajatus huomisaamusta ja kello 0515 herätyksestä ei jostain syystä motivoi olleenkaan.
Saati ajatus Hellsingin keskustasta, niistä ihmisistä siellä (joita siellä on varsin liikaa), miljoonasta turistista, tuhansista kusipäisistä ihmisistä ja helteestä joka toivottavasti ei ole tulossa. Ja siitä että muistin juuri että junalippuni ei ole enään voimassa, heihei 152e Taas.
Eilenhän menin ajoissa nukkumaan, tai meinasin mennä tai siis kuvittelin meneväni. Jossain vaiheessa huomasin kellon käyvän kolmea (taas) kun pilkin siinä peiton alla koneen ääressä.
(Tässä kohtaa elkää kysykö miksi minä oon valvonu lähes joka ilta kolmen viikon loman aikana kello 03-0430, siihen ei vaan ole järin fiksua selitystä, mutta asiaan liittyy kyllä mies, se riittänee.)
Heräsin yliväsyneenä kello 11, hienoa.
Näillä eväillä mennään sitten tänä iltana ja huomisaamuna.
Verestävillä ja samoilla silmillä (koska pääsenen tänään nukkumaan noin kello 02).
Ajateltiin tosin jos haisisin vielä ees vähän vanhalle viinalle huomenna, kruunais niinko tän töihin menon täysin.
Sekin saattaa olla silkka mahdottomuus koska olenhan juonut lomani aikana vaan Tuskan aikana, mikä muuten sekin huolestuttavaa, mussa taitaa olla jokin vika.
Mutta nyt jättänen teidät rauhaa, menen syömään sen toisen pullan minkä ostin eilen alkaneesta himosta johtuen tänä aamuna, kiitos ja näkemiin.