Oikeesti. So not. Kuolen ihan kohta…. Sain tossa tunnin päikkärit vedettyä, että kyllä kohta varmaan helpottaa, mutta silti ihan kerran kaks tullu mieleen, et mitähä helvettiä sitä oikeen on tullu ajateltua tässä kohtaa….
Viime yönä heräsin ensi siihen, että tuli rakeita taivas piukkana ja sekuntti siitä kaks karvakasaa rynni mun syliin ja jalkoihin =) On se söpöö ku kaks kaupungin äänekkäintä elukkaa (Joiden ego ei mahtuis ees jaffalle…) pelkää sadetta =) Mutta aamulla se ei niin paljoo naurattanu ku ei ollu nukkunu juurikaan. Elämä on, huomenna ehtii nukkuun…
