Koska kommunikointimme on vaikeaa sinun ymmärtämättömyytesi vuoksi, kerron asiani tässä.
Sinun yrityksesi ”kouluttaa” palkitsemalla ”hyvä käytökseni/tottelevaisuuteni” makkaralla on oikein mieleinen tapa, mutta koska oikein ymmärrät että mä en niitä rappusia tule alas ilman että sen makkaran näen. Ehkä jopa haistan. Puhumattakaan että ne ylös kiipeäisin! Kuinka tollona minua pidät? Pidä makkara näkyvilläni, niin teen mitä ikinä keksit pyytää.
Koska muutimme uuteen kotiin muutama viikko sitten, ja itsekkäästi päätit etten saa yläkertaan makuuhuoneeseen tulla, ajattelin itsekkäästi kostaa sen sinulle ulvomalla suoraa huutoa alkaen 04.30 joka aamu, kunnes tulet alakertaan. Tämän lopettamiseen ei mikään palkinto maailmassa auta, ainoastaan se, että tulet alas, tehoaa. Minua ei juurikaan kiinnosta kuinka kauan olet saanut nukkua, vai oletko ollenkaan. Yritä itse nukkumista eteisen lattialla.
Ja ulkoilu…. *huoh* kuinka monta kertaa pitää käydä lenkillä ennen kuin tajuat että MINÄ määrään…. Jatkuva komentelu ja käskytys sivulle aiheuttaa vain päänsärkyä, ja lähinnä sinulle. Jos haluan mennä naapurin rot… koiraa tervehtimään, niin miksi estät? Meillä on 40kg painoero, mutta lupaan olla hellä. Oikeesti. Ja miksi valitat, kun on jäätä? Sehän on vain kivaa! Otan hirvittävän pyrähdyksen ennenkuin havaitsen jäätä, sen jälkeen lyön tassuni lukkoon ja liun kovaa kyytiä ojaan… Hauskaa! Sinä suppea ihmisolento et vaan voi tätä ymmärtää vaan valitat jostain liukkaista kengistä ja käytöstavoista. Jotkut valjaatkin muka hommasit minulle joka estää tämän riemun.
Onneksi minulla on myös isi. Isi on kiva ja isi ymmärtää. Isiä tottelen mieluummin, koska isi ymmärtää jos haluaa tyttöjä mennä katselemaan.
Mutta mami…. anna hali vaikka kello onkin vasta 05!!
