Njooh, sitä luulee olevansa hyvä ystävä jollekin, yrität hitosti että sillä ois parempi olla, ja mikään ei kelpaa(Tai siltä ainakin tuntuu, koska järjestit mitä tahansa, mikään ei käy). Pitää tukea ja kuunnella, mutta ennen kaikkea olla samaa mieltä, ettei tulis riitaa. Noh, news flash, mä sanon jos mulla on asiaa. Mun mielestä on parempi olla rehellinen, ku valehdella. Eikös kaverit ole juurikin sitä varten, että niiltä voi odottaa totuutta ja ne jos ketkä kertoo jos hampaan välissä on salaattia ilman että notkut kylillä illan ja sulle nauretaan selän takana… En voi käsittää. Joskus vaan tuntuu siltä, että ehkä pitäis luovuttaa ja antaa olla koska ei siitä tunnu tulevan kun entistä suurempi umpisolmu, jota ei saa sitte millään auki… Ikävää että en voinut auttaa, ikävää että kävi näin. Ainakin voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että yritin. Se ei vaan tällä kertaa ollut tarpeeksi. Ehkä joskus myöhemmin…
