No niin no… Taas on vappu takana päin enemmän ja vähemmän morkkisten saattelemana.. Mitn en tehnyt (niinhän ne aina sanoo), mutta se onneksi on tosi… Miten helvetissä se on mahdollista että kun on sinkku niin ei ole ketään saatavilla. Ja kun asuu avoliitossa niin on 33wee työkaveria/aviovaimoa tarjolla…(kuten tänään). Ja se mikä pahinta niin ei ollenkaan paha ja tekisi mieli niin perkeleesti… Mutta kun EI VOI!!!!!! Himot kuin hiirellä, mutta onneksi on moraaliakin jäljellä edes yhden lauseen verran.. Kauhee dilemma taas vaihteeksi elämäni polun varrelle.. Mutta mutta… kai tää taas krapulan jälkeen iloksi muuttuu… Tiedän ja toivon etten ole yksin ongelmani kanssa.. Vai teenkö vain itse siitä ongelman???
