Positiivisuusaalto seksirintamalla jatkuu

Seksi on siirtymässä pikku hiljaa normaalin toiminnan kategoriaan. Tällä kertaa YLEn Puoli seitsemän -niminen makasiiniohjelma kunnostautui nimittämällä hiihtolomaviikon ’Seksiviikoksi’. Viikon kaikissa neljässä puolen tunnin ohjelmassa seksi oli pääosissa. Ohjelman alussa en huomannut edes ikärajoitusvaroituksia. Ohjelmaideat olivat sisällöltään tavanomaisia, mutta positiivisia. En huomannut missään kohtaan tavanomaista kielteistä jäkätystä, jolla pyritään perustelemaan, että ei seksiä voi harrastaa. Käsittelytavassa oli iloa ja hauskuutta, ja toteutus oli kaikin puolin kelvollinen. En myöskään huomannut ohjelman jälkeen julkisuudessa valituksia seksin käsittelystä näin päivänvalossa. Olennaista on, missä seksiä käsitellään. Kun seksiä käsitellään parhaaseen lähetysaikaan tavallisten ihmisten eniten katsomalla kanavalla, niin että se varmasti nähdään, luo se ihmisille esimerkkiä ja mielikuvaa siitä, mikä on seksin asema tietyllä tasolla arjessa ja elämässä. Tällaisilla kampanjoilla mielikuva kehittyy siihen suuntaan, että seksi on ihan normaalia ihmisten välistä toimintaa. Tämä antaa mahdollisuuksia viedä asiaa eteenpäin. Sillä jos ihmiset eivät pelkää seksiä ja siitä puhumista, he voivat keskustella aiheesta vapaammin. Tällöin tietenkin he voivat oppia hyödyllisiä asioita ja kehittää omaa toimintaansa. Jos olisin ollut ohjelman käsikirjoitusporukassa, olisin ottanut yhdessä ohjelmassa hieman filosofisemman perspektiivin ja käsitellyt seksin asemaa yhteiskunnassa. No, toisaalta näillä toteutuksilla aihe pysyi sopivan keveänä ja tietyllä tavalla neutraalina. Jostainhan se on lähdettävä. Seksi on aihe, josta riittää jutunjuurta useampaankin ohjelmaan. Olennaista on se, että ote säilytetään positiivisena. Takana meillä on vuosisatojen kielteisyysaika, jonka vastapainoksi nyt aihetta voitaisiin käsitellä muutaman tuhat vuotta myönteisessä hengessä. Olipa männä viikolla negatiivisiakin uutisia. Kristillisdemokraatit esittivät, että lääkärit ja sairaanhoitajat voisivat kieltäytyä halutessaan aborttien tekemisestä. Gynekologien yhdistys aivan oikein vastusti esitystä perusteella, että ei kukaan mielellään tee abortteja. Itse vastaan tähän idealla, että niiden, jotka eivät tee abortteja, palkka puolitetaan. On surullista, että yhteiskunnassamme on puolue, jonka ajatusmaailma on pimeältä keskiajalta. Sama puolue vastustaa homojen tasa-arvoa. Tätä ihmettelen syvästi, sillä kristillinen etiikka on esitetty sellaisena, että se asettuu heikkojen ja vainottujen puolelle ja hyväksyy ihmiset sellaisina kuin he ovat. Kristillisdemokraatit hyväksyvät vain itsensä sellaisina kuin he ovat. Ihmiset ovat erilaisia.