”On vaikea olla rohkea”, sano Nasu vähän niiskuttaen,
”kun on vain Hyvin Pieni Eläin”
*************************************************
Rinnassa tuntuu iso möykky, en tiedä miksi, tai tiedän mutten halua sanoa. Elämä on välillä vaikeeta ja välillä vielä vähän vaikeempaa. Tunteista puhumattakaan. Ja sitten kaikki paska kaatuu yhtäaikaa niskaan. Tai no ehkä se vain tuntuu siltä koska silloin kaikki pienetkin asiat tuntuvat suurilta. Sekavaa kyllä kyllä.
Taidan ottaa tänään kaiken itteeni. Äippäkin soitti, ja jollain kierolla tavalla sain itseni tuntemaan, että olen vain vaivaksi. Ja faija toi mun uudet kylppärikalusteet, sekä niitten mukana sairautensa aiheuttaman ahdistuksen… ja vielä omat sekavat tunteet tämän kaiken alla, ja avot se on möllötys.
Tänään en taida vastata puheluihin, ellei sitten sieltä soita joku jonka kanssa haluan puhua 😉 sopii kokeilla onneaan. Huomisesta alkaen sulkeudun kolmeksi päiväksi omaan työmaailmaani, käyden vain kotona nukkumassa. Yritän saada ilon taas virtaamaan lauantaihin mennessä, silloin nähdään…
-musta enkuli-