Minulla on huono kielipää, siis ERITTÄIN huono. englanilla tulen toimeen kyllä hyvinkin (sitä paremmin mitä enemmän olen ottanut, hih), mutta ruotsi on minulle yhtä helvettiä!!! Olen koulussa lukenut ruotsia sen pakolliset kuusivuotta plus muutama hassu kurssi ammattikorkeassa. Lukiossa jouduin ottamaan yksityisopetusta koulun ulkopuolelta, jotta pääsin yhden hiivatun kurssin edes läpi. Ja onnekseni lukioni oli kokeilukouluna vapaaehtoisen ruotsin kirjoituksissa… Meinaan jos minun olisi ollut pakko kirjoittaa ruotsi, niin istuisin varmasti vieläkin lukion persettäpuuduttavilla penkillä (kyllä minä yritin, mutta ei mennyt läpi).
Nooh. Nyt sitten jo ammatissa ja vakaassa työelämässä hetken oleillessani huomaan, että kyllä sillä ruotsinkielen taidolla jotain tekisi, piru vie… Hoidan sellaisessa paikassa lapsia, jossa joudun väistämättä kohtaamaan lapsen, joka ei osaa muuta kieltä kuin ruotsia. Olisi kiva tulla tuon lapsen kanssa edes välttävästi toimeen. Niistä vanhemmista en edes viitsi sanoa minne joutaisivat,jos eivät VIITSI Suomessa suomea opetella… No joo suurin osa vanhemmista on mukavia, ja heidän kanssaan tulen sitten englannilla toimeen, mutta olen myös kohdannut niitä, jotka eivät MUKA osaa suomea, EIVÄTKÄ englantia, ja sitten kun huomaavat ettei tule lasta eikä paskaa minun äheltäessäni ruotsin ja suomen ja englannin ja siansaksan sekoitusta, niin hehän yhtäkkiä kokevat ihmeoppimisen ja suomi alkaakin soljua sieltä kielen päästä kuin vettä vaan…
Noh nyt sitten sain mahdollisuuden lähteä työpaikkani kautta opiskelemaan ruottia. Tänään oli ensimmäinen puolitoista tuntinen ja voi sitä ahdistuksen määrää opettajan puhuessa koko puolitoista tuntisen ruottia. Ja se että sielä oli myös pakko avata oma suu. Jokaisen piti kertoa mitä on kesällä tehny. Noh tietenkin olin miettinyt pitkään mitä ja miten sanani muotoilen ja silti änkyttäen naamapunaisena kerron ostaneeni asunnon ja remontoineeni sitä… Enkä osaa vastata opettajan kysymykseen, kuinka ison asunnon ostinkaan. Nii-in,on niin vaikeaa muistaa paljonko 43 on ruottin kielellä. Kävipä jopa luovuttaminen ajatuksissani, mutta ei piru vie. En voisi ikinä antaa ittelleni anteeksi jos nyt luovuttaisin!!! Sit jos kurssin lopussa olen vielä yhtä maani myyneenä kuin nyt, niin sitten uskon hyvällä ettei ruotsinkieli vain ole minua varten!!!
Jos minä joskus saan lapsosia, niin teen heille palveluksen ja he saavat käydä kielipäiväkotia 😉 perkule!!!