… minä olen valmiina!!!”
Maaliskuussa se alkoi. Olin ollut edellisen yön töissä ja seuraavana vielä menossa. Siis nukuin päivällä. Olin epäonnekseni unohtanut kännykän äänen päälle ja tietenkin se soi ja herätti minut.
…”Seiska lehdestä hyvää päivää, olisiko hetki aikaa?”
Mä: ”Ei, nyt ei oo aikaa”
Myyjä: ”Tässä olis hyvä tarjous, jos sen…”
MÄ: ”oon kuule ollu edellisen yön töissä ja meen ens yöks, nyt HALUUN NUKKUU”
Myyjä: ”No soittelen sitten myöhemmin uudestaan, kiitos heeei.”
Kiukku!!! Tallensin numeron puhelimeeni ja iltapäivällä kun myyjä soitti samasta numerosta jätin vastaamatta. Jätin myös vastaamatta kun samasta numerosta soitettiin ~kolmen viikon ajan joka helvatun päivä (paitsi pääsiäisenä oli parin päivän tauko). Sitten eräs kaunis hääpäivä olen rakkaiden ystävieni kanssa suomenlinnan upseerikerhon pihalla kun puhelin TAAS soi. Annan kännykän Anzelille joka erittäin anzelmaiseen tyylisä lopettaa puhelun…
Myyjä: ”Seiska lehdestä hyvää päivää, sopiiko..”
Anzel: ”Sovitaanko kuule niin ettet enää soittele!!!”
Myyjä: ”ok…” (tai jotain vastaavaa)
Kolme viikkoa eteenpäin, puhelin alkaa taas soimaan… Neljä päivää jaksoin katsella kun puhelimen ruudussani vilkuu -seiska- -seiska- -seiska-… Sitten palaa käämi ja otan itselleni Anzelasenteen ja vastaan puheluun:
”EIKÖ ME SOVITTU ETTEI SIELTÄ ENÄÄ SOITELLA!?!?!”
Myyjä (nuoren hennon äänen omaava neiti): ”aijaa, no kiitos moooi”
Ja taas kolme viikkoa, alkaa puhelin TAAS soimaan. Kolmantena päivänä soitan suoramarkkinointiliittoon, ja teen puhelinmarkkinointi kiellon. Minun ikäväkseni joudun vielä kolmisen kuukautta kuuntelemaan näitä puheluita, koska niin kauan kieltorekisterillä kestää päivittyä. PRKL!!! Seuraavan päivän seiskan puheluun vastaan ja kerron että näin tein…
Koko tänä aikana yhtäkään muuta lehteä ei minulle ole yritetty markkinoida, paitsi tänään… Nyt se sitten varmaan lehtimyyjien loppukiri alkaa, ja minä tuskasena katkon aamukammasta piikkejä milloin pääsen niistä LOPULLISESTI eroon!!!
Vai onko tämäkin toiveajattelua?