Lähdin perjantaina kohti Suomineidon läntistä suoliluunharjaa, juhannusjuhlien mekkaa Raumaa. Toiveekkaana irti ottoa Helsingin hälinästä ja erityisesti muutamista sosiaalisista suhteista tuli samalla kaivattu hengähdys tauko.
Pieni roud trippi oli kyllä mahtavan mukava klustermuksineen ja kauniine maisemineen, myös houkutus Suomen suurimpaan Onnelaan oli kova, vaikkakin se jäi näkemättä tiukan matka budjetin takia.
Havahduin kuitenkin yllättäen bussissa vaihtaessani autoa Huittisissa. ”Ota musta seuraavaks sellanen pissiskuva”, eräs tyttö hihkaisi kaverilleen. Mitä h*lv*ttiä ajattelin ja oli aivan päätä kääntäen katsottava kuka ihme sen sanoi. Noin 12vuotias tyttö hymyili kaverilleen hänen ottaessa kuvaa. Mitä ihmettä tuo tyttö oikein tarkoitti?
Osa on varmaankin eksynyt joskus pissismi.org sivustoille jossa on tiukaan määritelty miten pissis pukeutuu ja käyttäytyy, hataran muistini mukaan siellä määritellään myös wanabi pissikset, jotka epätoivoisesti siis yrittävät jäljitellä tätä ainutlaatuista rotua ja sosiaaliluokkaa. Kuitenkin nuoren tytön sanat bussissa järkytti minua suunnattomasti, oliko pissis hänen mielestään jokin tavoite joka amerikkalaisille on presidentiksi pääseminen. Mihin Suomen nuoriso on menossa?
Mutta järkytyksen edelleen vaivaten minua, palaisisin takaisin aiheeseen ”irti otto”…Milloin se on kannattavaa? Ratkaiseeko se mitään ongelmia? Ja jos ratkaisee milloin olisi tajuttava tehdä se? Pakottaisiko se ajatelemaan myös joitain seurauksia? Olisiko irti otto asioiden lykkäämistä myöhemmäksi vai aito tarkaisu? Joskushan on tervettä aloittaa puhtaalta pöydältä. Mutta millon? Miten se pitäisi tehdä? Saisiko olla itsekäs ja ajatella vain itseään ja lähteä, jättää joku asia sikseen ja kävellä pois?
Ehkä tästä lisää myöhemmin…jos nukkuisi yön yli ottaisi etäisyyttä tähänkin asiaan..
p.s. aiheuttako irti otto myös eräänlaista laiskuutta vai laiskuus eräänlaista tahatonta välipitämättömyyttä joka satuttaa muita ihmisiä…
p.p.s johan menee moniulotteiseksi…