Tyyppi numero kaksi kävi sitten kahvilla. En sanonut mitään. Toivon edelleen, että kaveri automaagisesti tajuaisi jutun, lukisi blogia, näkisi enneunia. Tekisi jotain, ettei minun tarvitsisi sanoa.
Nyt tiedän ainakin, että pidän siitä. Tykkään ihan todella, enkä ole vain seksuaalisesti viehättynyt. Tykkään siitä, jumankauti.
Herra kaksi, tykkää miusta kanssa. Joohan?