Tänää oli se kestovaippatapaamine -oli viis äitiä mun lisäkseni tenavien kans. Kaikilla piäni vauva, ja sitte oli kolome vähä vanhempaa viikaria. Oli siis nii mukavaa ja kotoosta -kaikki puhua papatti ja hyvä ku ehirittiin eres päivää sanua ku oli jo vaipat pitki olohuanee laattiaa pirin pärin ja kaikki niitä hipeltämäs. Yhyrellä äiteellä oli oikeen ulukomaan ihimeetäkin mukana. Voe jesta.
Ensi mä aattelin, notta voi tuattaa vaikeuksia olla ottamatta mitää hyvää ku oli niinku nyyttärit, ja tarjolla oli nisusikoja, ronitseja, marijapiirakkaa, karijalanpiirakoota, usiamman sorttisia keksejä ja sitte viälä muhvinsseja.. Mutta sitte aika meniki nii nopiaa, ettei tajunnu yhtää! Emännöön siinä sujuvasti, ja lopuuksi otin piänen piänen palan marijapiirakkaa -misten sitte eres ehtiny syärä ku kaks lusikallista ku se meniki erään tenavan toimesta paremphi suihi 😀
Herkkuja jäi vaikka kuinka, mutta mä taktisesti laitoon ne samantiän pakastimhe. Kaks nisusikaa jätin Jarkolle tuahon, saa vetäästä yhyren aamulla ja ottaa toisen töihi.
On kyllä mahtavat fiilikset: ensinnäki ku hillitti ittensä niin hyvin, ja toiseksi ku oli nii kivaa porukkaa! 🙂 Ja tiätty tuli vähä uusia vaippojaki osteltua, mutta ei auta…. 😛
No, ny poistun tuanne töllöttimen ethen -vähä rentourun. Syäkäsen nua kaks karijalanpiirakkaa ja yhyren viilin -ja hyvällä omallatunnolla!
Ps. Harmittaa ku miäs on taas nii myähää töis. Tuloo vasta varmha aamuyästä 🙁 Ei oo kivaa olla näi yksi aina, mutteihän sille ny mitää voi. Onneksi tää yksinoloo eres vähä helepottaa ku niiltä loppuu yks isoompi rojekti. Siihen asti vaa :'(