Ja siis kuus kilua lähteny! Tämön mahtavaa!! Ja liikuttua on tullu paljo enee -joka päivä meen tuallaasia kolomen viiva kuuren kilometrin kävelylenkkejä. Poika on liinas tai sitte rattais. Enkä moo eres kauhian lujaa kävelly, sellaasta käpöttelyä vaa. Eilenki olin Porvoos ni kävelin keskusthan asti.
Oloo on tosi hyvä, enkä voi käsittää, notta ihan vaan sillä, notta syää kolomen tunnin väleen, voi tosiaan olla näi isoot vaikutukset! Eikä mun ny nii oo tarttenu näläkääkää nähärä! Oon syäny ihan normaalisti leipää ja perunoota ja eileenki söin makarronia ja hirvenlihakastiketta. Ja mikä mahtavinta -tällä viikolla oon syäny kakski pullaa ja pussin lakua -ja silti oli paino puronnu! Ou jee
Vaathet alakaa tuntua ny vähä jo löysemmiltä. Hianoa 🙂 Mut viälä ei oo aika siirtyä sen isoon vaatelaatikon avaamishen. Siihen olis viä… hmm… kymmenen kilua matkaa. Eli purotettavaa on viälä.
The road is long…. *laulaa*