Eli Porvoohi menhän -anopin lua. Anoppilla on muutama päivä vapaata ja ajatelthin säilöä kurkkuja ja omenoota yms. Ja mukavaa ku se kuitenki kattoo poikaa aamulla, ni saa hetken viälä nukkua.. Käyrhän ny viälä uimas ja lähärethän sitte ajelemha pikku hilijaa.
Poju on tänää tasan seittemän kuukautta ja arvakkaas mitä? Nousi sitte jätkä aamulla rahia vaste seisomha tuas olohuanees! Voi jesta! Huusi vaa armottomasti ku nousi seisomha (piti nii kovasti käsillä nostaa) ja sitte se siinä seistä nakotti -polvet vaa notkisteli ja koko naama oli yhtä hymyä! 😀 Voe jesta!
No, mä kuitenki palaalen astialle vasta loppuviikosta taas. Siihe asti moro!