On kuulkaas melekoosen vaikiaksi osoottautunu tän iltasyämisen tavan kitkemine. En oo siis repsahtanu -en tosiaankaa, vaikka tosin eileen oli kyllä lähellä.. Mutta siis toi ilta tuntuu tooooosi pitkältä ilman mitää syömistä ku on tottunu mussuttamha koko ajan jotaki. Ehkä mun pitää johonaki välis ruveta käymhä vaikka iltalenkillä -jättää misä poijjan kans ja lähtiä vähä kävelylle ihan ittekseni. Siinol kolome kärpästä samalla iskulla (aikas hyvin siis…) : eli liikunta, ajankulu ja oma aika… Joo, nii pitääki ruveta tekemhä. Jos se miäs ny vaa suvaattis tulla eres yhtenä iltana viikos ennen yhyreksää kotio..
Muuten kyllä menöö hyvin -pitää oikeen taistella ittiänsä vasthan ettei menis puntarile ku on mukamas jo ny nii hoikka olo olevinanha 😀 Muttoon päättäny, notta puntarhin en mee pitkään pitkään pitkään aikhan, etten taas masennu. Mialuummin seuraan vaikka vattehia, alakaasko ne tuntua löysiltä yms..
No, iloosin miälin ruuan tekohon säntään taas!