Viallinen, epätäydellinen, puutteellinen, riittämätön, ruma, paksu, liian vähän, nolla, luuseri, ala-arvoinen, kehno, jne.
Ihmiset voivat valita, kenet haluavat seuraansa. Jos et pidä jostakusta, et todennäköisemmin ajaudu oleilemaan vapaaehtoisesti ko henkilön kanssa. Mitäpä, jos asia onkin niin, että et pidä itsestäsi. Joudut kuitenkin heräämään joka helvetin aamu vihaamaan itseäsi, löytämään lisää vikoja ja puutteita itsestäsi, olemaan nahkoissa, jotka tekevät sinut onnettomaksi.
Mitä tapahtuu ihmiselle, jonka huono itsetunto häviää kokonaan? Sellainen itkee tietty itsensä uneen joka ilta, tirauttaa kyyneleen jos toisenkin päivällä ja katselee turvonneita silmiä aamuisin. Miten vahva pitää olla, ettei tarvitse ihmepilleria virittämään teennäistä hymyä kasvoille tai muuttaa leipäveitsen käyttötarkoitusta lihan viiltelyyn? Muutaman vuoden paskataakan kantaminen on käynyt raskaaksi, etenkin kuin paskan määrä tuntuu vain kasvavan ja kantajan voimat sitä myötä ehtyvän.
Liian ankaraan itsekritiikkiin sortuminen on helppoa, liian helppoa. Miksi itsestä pitäminen voi olla niin hankalaa? Jos muutkaan eivät pidä.. miksi minunkaan pitäisi?
Pakko kai jaksaa vielä. Pinnistää. Joskus se helpottaa… eikö?