Annoin ystävälleni palautetta, mielestäni aivan aiheesta. En mitenkään haukkunut häntä vaan yritin reilusti kerroin miltä hänen tekonsa minusta tuntuivat. Ystäväni tulkitsi viestini kiukutteluksi ja siten että olemme nyt sotatilassa. Ymmärrän toki, että kritiikin vastaanottaminen ei ole helppoa. Minun on silti vaikeaa ymmärtää, miksi asiat pitää aina henkilöidä tyyliin: ”Vain ne, jotka ovat samaa mieltä kanssani ovat ystäviäni, ne jotka ovat erimieltä ovat vihamiehiäni.”
Mielestäni asioista saa olla erimieltä, ilman että kyseessä on riita. Juuri se, että asioista uskaltaa ja voi puhua ääneen ilman riidan vaaraa on mielestäni todellista ystävyyttä ja toisen ihmisen arvostamista. Samaa ihmettelen mm. työelämässä. Vaikeista asioista ei puhuta, koska ei haluta riidellä. Vaan sepä mielestäni sitä juuri närää ja skismaa aiheuttaakin.
Itse toivoisin, että asioista voitaisiin puhua reilusti, suoraan, kiertelemättä aivan niiden omilla nimillä. Palautetta tulee antaa hyvästä ja pahasta. Ja kun kritiikkiä tulee, ei sitä tule ottaa henkilökohtaisesti. Asiat riitelevät, eivät ihmiset.