Pari päivää olin vähän alamaissa. Jäin pohtimaan mistä se johtuu, sillä sehän on ainoa keino päästä alakulosta eroon. Huomasin, että olin ottanut murheeksi taas sellaisia asioita, jotka eivät ole minun vastuullani.
Vastuullinen aikuinen kyllä kantaa oman vastuunsa, muiden asioista on kuitenkin turha stressata. Jokainen on vastuussa itsestään ja minun murehtimiseni ei auta tuota toista yhtään.
Murheeseen vaipuminen ei auta, koska silloin saattaa estää todellisen myönteisen vaikuttamisen. Olen luonteeltani sellainen vastuunkantaja, joka ottaisi vaikka kaikki maailman murheet harteilleen. Synkistely ei auta, vaan se toiminta. Onnellisena ja hyväntuulisena on paljon helpompi tarttua toimeen. Siis annan itseni olla onnellinen ja heitän synkistelyn viitan harteiltani. Jippii.