Viikonloppu sujui ulkoilessa ja omaa elämää sekä kotia järjestellessä. Luin myös päiväkirjamerkintöjäni. Tuntuu että samat teemat toistuu vain ulkoiset puitteet muuttuvat.
Mikä onkaan todellisen muutoksen syy, kun tavallinen arkipäivä kietoutuu itsensä ympärille…
Elämä on kuin teatteria… haluaisin vain vaihtaa muutaman sanan sen käsikirjoittajan kanssa… yrittämisenkin jälkeen on hieman sivuroolissa… vai onko kyse asenteesta…
Tänään oli aika vekkuli tilanne… kirjakaupan myyjällä oli vaikeuksia pitää tyyni hymynsä hänen kanssaan asioidessani… jäin kaipaamaan sitä hersyvää naurua… Olemukseni ja tyylini olivat melkein liikaa hänelle ;~)