Ei saisi valittaa, mutta kuudes päivä tätä vesisadetta saisi riittää. Tai eihän täällä koko ajan sada, iltapäivällä vain viskoo pari tuntia ihan tosissaan – aivan kuin joku paiskoisi naamalle ämpärillä vettä.
Kamoja ei pidä kuivana muovipussit, ei sadeviitat. Vaikka lämmintä on yli 35, alkaa hiljalleen tulla kalsa, kun ei missään vaiheessa saa kuivaa päälle eikä pääse kuivaan nukkumaan. Kaikki, jotka on lionneet kylvyssä oikein pitkään tietää millaiseksi rusinaksi iho menee. Siitä voi päätellä miltä me näytetään kuuden päivän jälkeen.
Sateenkin vielä kestäisi, jos olisi toivoa, että päästään vielä joskus perille. Me ollaan kuitenkin pahasti eksyksissä. Vene, jonka piti olla meitä odottamassa, ei koskaan ilmestynyt paikalla. Piti siis lähteä kävellen etsimään leiriä. Etukäteen arveltiin patikoinnin kestävän kolme päivää, mutta kartta, joka meille tukikohdassa annettiin on toivottoman epätarkka. Ainoa toivo on siinä, että edes leirin koordinaatit pitää paikkansa. Kompassin ja tähtien avulla on vain viidakossa hiukan vaikea suunnistaa. Varsinkin, kun kanjonit ja vuorenrinteet pakottavat vaihtamaan suuntaa vähän väliä.
No, nyt täytyy taas lähteä jatkamaan matkaa. Palaillaan.