Taas alkaa olemaan ”se hetki vuodesta”. Juhannussuunnitelmat alkavat saamaan lopullisia muotojaan tai ainakin syytä olisi. Tämä lisää paineita, koska allekirjoittanut ei ole edes saanut vielä varmuutta vapaapäivistään kyseisenä ajankohtana. Toisaalta olen pyrkinyt hoitamaan asiani niin, että vapaiden varmistuessa olen valmis nostamaan kytkintä ja kylmästi hylkäämään rakkaan lemmikkini toiseen kahdesta n. 230 km etäisyydellä toisistaan varaamastani täyshoitolasta (ihan varmuuden vuoksi;). Mutta.
Jumalautaperkelesaatana kukaan ei ole pystynyt varmistamaan vp:itä. Vaikka joka ikinen supervisori ja edes jonkun päällikön statuksen omaava henkilö on läpikotaisin ahdisteltu toimestani. Kyllä on kummallista.
Rakas blogini, hermo kiristyy!