Olen raivostunut proxylle, joka pitää yhteyttä yllä yliopiston kirjastoon. Ilman proxyä en kykene pitämään yhteyttä kirjaston tietopankkiin, enkä jatkamaan tutkimussuunnitelman kirjoittamista – mutta kun se on päällä messenger kyselee tunnuksia koko ajan turhaan.
Tietotekniikka ihmetyttää minua koko ajan – myös siksi että innoissani luon vastaavanlaisia ärsyttäviä piirteitä koneisiin maailmalle.
Päivän aiheena on ollut pettäminen. Kerrankin tässä paikassa sai luotua yhden keskustelun, joka toimi. Ja ihme huomasin että yksi cityn tyypeistä onkin satunnaistapaaminen muutamien vuosien takaa. Yllättävää. Olin melko varma että virtuaalimaailmassa ei juuri tapaa vanhoja tuttavuuksia enää.
Mietin itsekseni, että pitäisikö heittää kommetti jossain keskustelussa ja vinkaista, että sinähän olet istunut tossa sohvallani aikoinasi, mutta tulin siihen tulokseen, että jos niin käy, niin tunnistaja en ole minä.
Tänään on ollut tarkoitus tehdä muutama sivua lisää kirjalliseen teokseeni. Kuvat ovat melkein valmiina. Mutta uupumus iski. Meni myöhään lähteiden etsintä kirjallisuutta varten, joten nukkuminen päivällä pilasi kaikki suunnitelmat.
Sitä on elämä.