Ensimmäisen kerran moneen vuoteen jouduin hakemaan reseptilääkkeitä. Ja yllätys yllätys! Oli lääkäri määrännyt melkein sata euroa maksavan lääkkeen… Onneksi apteekin avulias työntekijä ehdotti vaihtoa halvempaan, joka maksoikin sit alle viiskymppiä. Osa-aikatyöläiselle toi sata euroa 20 tabletin pakkauksesta on vaan vähän liikaa, huh.
Myöhemmin päivä parani myös toisen käden puheitten kautta. Työkaveri kertoi, että yksi miespuolinen henkilö oli kehunut mua hyväksi tyypiksi. On se vaan kivaa kuulla positiivisia kommentteja itsestään 🙂
Myöhemmin sitten hieman sähläsin töitten kanssa, mutta nekin mokat unohtui, kun mietti tuota kohteliaisuutta 🙂
Kyllä sitä liian vähän kuulee positiivisia juttuja itsestään, kun se yksi harva kerta pelastaa koko viikon. Miksi sitä onkin niin vaikeaa sanoa toiselle ihmiselle kohteliaisuus, esim. kiitos hyvästä työstä?
– Lilli –