kunpa sitä muistaisi aina sanoa välittävänsä. kertoa, miten tärkeä toinen ihminen on minulle. se vaan tuppaa unohtumaan, ihmisiä pitää tavallaan itsestään selvyytenä. että ei ne tästä minnekään häviä. mutta entäpä jos häviäisikin? kaduttaisiko silloin, ettei sanonut miltä tuntui? mitä haluaisi toisen muistavan? sen edellisen riidan jostain turhasta pikkuasiasta vai sen lämmön, jota kahden ihmisen välillä voi olla?
katsoin perjantai-illan ratoksi ilman johtolankaa-sarjaa. siinä nainen menetti lopulta molemmat vanhempansa. jakson päätyttyä tuli herkkä hetki. oli pakko soittaa omille vanhemmilleni ja kertoa, miten paljon rakastan ja että olen onnellinen, että minulla on heidät. äiti mykistyi täysin, mutta taisi tulla sinnekin päähän herkkä hetki.