Viikko sittten tein viimeisen työvuoron, lopetin 4 vuotta kestäneen parisuhteen (vai lopetinko?) ja leikkasin hiukset lyhyeksi. Ainakin naispuoleiset pitkähiuksiset ihmiset ymmärtävät minkälainen uhraus se oli. Ajattelin ottaa tämän ensimmäisen viikon ihan rauhallisesti ja paineitta. Tunsin olevani moneen vuoteen vapaa. Tänä aamuna herätessäni kuitenkin huomasin ettei minulla ole aikaa yhtään sen enempää kuin viikko sitten. Erilaiset velvoitteet perheenjäseniä ja ystäviä kohtaan repivät ajan paloiksi. Mihin se oma aika jäi? Ennen pääsi töihin pakoon sosiaalisia pakotteita nyt ei ole mitään tekosyytä kieltäytyä toisten seurasta. -”Onhan sulla aikaa” onko?
Kaiken tämän kaaoksen keskellä on monella ollut antaa hyviä neuvoja ja koko ajan on ollut ihmisiä ympärillä halailemassa. Ei välttämättä huono asia ollenkaan, mutta kukaan ei ole kysynyt haluanko tätä kaikkea huomiota. Kellekään ei ole tullut mieleen että kaiken tapahtuneen jälkeen tahtoisin vain olla rauhassa, viettää laatuaikaa itseni kanssa. Missä se aika on nyt? Tunnen oloni stressaantuneemmaksi kuin moneen vuoteen. Ensi viikolla suljen puhelimen ja teen vain ja ainoastaan niitä asioita joista nautin.